Ovea paiskova teini, väsynyt, kiukutteleva taapero – monet arjen tilanteet saavat vanhemman ärtymyksen läikähtämään ylitse. Kivahdettujen sanojen jälkeen seuraa usein syyllisyys ja nolous – enkö muka osaa paremmin hoitaa kasvatustilanteita, mitähän mallia lapseni oppii kun itse menetän hermoni…
Väsymys lapsen hoitamiseen, jokapäiväiseen ruoan laittoon, pukemiseen, pyykkäämiseen, teinien ohjelmatoimistona olemiseen. Valitettavan tuttu osa vanhemmuutta!
Erityisesti tänä vuonna koko perheen lisääntynyt yhdessäolo on aiheuttanut myös uupumusta – on vaikea jaksaa viihdyttää, opettaa, kasvattaa ja hoitaa lapsia kun omat työt ovat painaneet lisäksi päälle. Loma-aika ei välttämättä ole tuonut kaikille helpotusta. Jos ei ole omaa mökkiä tai lapset eivät innostu retkeilystä on vaikea keksiä yhteistä tekemistä.
Haitallinen lisä tähän arkiseen kuormitukseen on nykyvanhempia piinaava korostunut tietoisuus ‘hyvästä’ vanhemmuudesta. Vaativa tarve tehdä asiat vanhempana oikein, olla hyvä kasvattaja mutta myös lastensa pitämä suosikki lisää vanhemmuuden syyllisyyden tunteita.
Kasvatusoppaiden ja vanhemmuustietoisuuden valtava määrä ei aina helpota vaan myös luo paineita. Itseään kohti vaativat vanhemmat voivat alkaa kokea, että aivan normaalit turhautumiset, väsymiset ja epäonnistumiset vuorovaikutustilanteissa lapsensa kanssa ovat jollakin tavalla haitallisia lapselle. Tippa syyllisyyttä on aina hyväksi – sehän motivoi meitä yrittämää vanhempana paremmin – mutta ylihuolestuva, itseä väheksyvä asenne ajaa kohti lamaavaa vanhemmuuden syyllisyyttä.
Vanhemmuus myötätunto on taito, jota jokaisen vanhemman tulee opetella sekä itseä että muita kanssa vanhempiaan koskien. Vastuu ja huolehtiminen omista rakkaista lapsista on voimia vievää. Myötätunto, lempeys ja anteeksiantavuus omaa väsymistä, kiukuttelua, Netflixin tuijottelua ja pyykkivuoria kohtaan on välttämätön taito vanhemmuudessa. Se auttaaa sulattamaan liiallisen syyllisyyden ja pitää vanhemman toimintakykyisenä.
Myötätuntoinen vanhempi sallii itsensä uuvahtaa hetkeksi ja lähtee uuteen ponnistukseen rauhallisemmin mielin. Antaa itselleen palautetta ja muistuttaa itseään kaikista niistä onnistumisen hetkistä ja arjen töistä mitä on jaksanut tehdä! Myötätuntoiset kanssa vanhemmat antavat myös tukea toisilleen, jaksavat kertoa ja muistuttaa kaikista niistä onnistumisista jotka uuvahduksen hetkinä itseltä helposti unohtuvat. Myötunto ei tarkoita omien mokien oikeuttamista vaan sitä, että ne korjataan ja mennään eteenpäin. Myötuntoinen vanhempi ei siis mökötä itselleen, rankaise itseään, tai ylikompensoi mokiaan lapsille hyvittelemällä. Ei vetäydy kuoreensa, lamaannu ja koe olevansa huonoin äiti tai isä ikinä.
Harjoittelemalla vanhemmuuden myötätuntoa opetat myös lapsillesi itsekunnioitusta ja hyvää itsetuntoa – kaikki tarvitsevat tukea ja erityisesti silloin, kun voimat ovat hetkellisesti vähissä.
Harjoittele vanhemmuuden myötäntuntoa:
- Tee lista viidestä asiasta missä olet onnistunut vanhempana viimeisen viikon aikana. Kiinnitä lista näkyvään paikkaan ja lue se kerran päivässä.
- Kun väsymys, uupumus, kiukku tai mikä tahansa epäonnistuminen arjessa iskee, anna itsellesi hetki aikaa. Istahda alas, anna itkun tai pahan mielen tulla. Kerro itsellesi, että sinulla on lupa olla hetki tässä, olla väsynyt. Muistuta itseäsi, missä kaikessa olet onnistunut tämän viikon aikana.
- Puhu huolistasi kumppanin tai läheistesi kanssa. Pyydä heitä kertomaan, missä he näkevät sinun olevan onnistunut lastesi kanssa.
- Opettele ottamaan vastaan muiden tukea, usko heitä kun he antavat sinulle myönteistä palautetta tai hälventävät huoliasi lapsistasi.
- Anna myös muille kanssavanhemmillesi aktiivisesti palautetta heidän vanhemmuudestaan: kasvattamisesta, hoivaamisesta.