Blogi

Kamalat pikkuveljet, tyrannisoivat isot siskot – vaikuttavatko sisarussuhteet lapsen kehitykseen? (8/8)

Isosiskon rähinä päällä, paiskoo pikkuveljen tavaroita ulos huoneesta ja huutaa inhovansa veljeään. Arka isoveli vetäytyy auton nurkkaan kun pikkuveli pomottaa ja kehuskelee kavereillaan. Kateutta, pelkoa, mustasukkaisuutta, riitelya, jatkuvaa tappelua, omistamisenhalua..Sisarussuhteet ovat täynnä tunteita.

 

Sisarussuhteet ovat elämän pitkäaikaisimpia ihmissuhteita. Parhaimmillaan niiden arvo voi olla lapsuuden jälkeen, kun omat vanhemmat alkavat vanhentua. Jaetut lapsuusmuistot tuovat turvaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukea myös elämän hankalissa hetkissä. Lapsuusvaiheessa on tavallista, että hyvätkin sisarussuhteet toimivat tunteiden säätelyn turvallisena harjoituskenttänä. Haitallisimmillaan sisarussuhteiden alisteiset valtarakennelmat voivat olla kehityksellisesti jopa haavoittavia ja niiden hoitamiseen voivat vanhemmat tarvita apua.

Sisarussuhteissa harjoitellaan hierarkioita, ryhmssä toimimista. Mustasukkaisuus vanhempien huomiosta, kateus toisen ominaisuuksista tai omistuksista kuuluu sisarussuhteisiin. On tavallista, että se ilmenee pikkulapsivaiheessa fyysisinä käsirysyinä tai toisen tietoisena ärsyttämisenä. Sisarukset ovat kuin tyynyjä joihin puretaan monia päivän stressitilanteita, turvallisesti. Harjoitellaan huomion jakamista ja oman vuoron odottamista. Vanhempien neuvokkuutta, kärsivällisyyttä ja tilanteen lukutaitoa tarvitaan, kun sisarukset ottavat yhteen. Selkeät pelisäännöt ja oman reviiri merkkaus (oma huone, omat lelut jne) auttavat pitkälti ja erotuomaroinnissa on tärkeää että vanhemmat säilyttävän reilun puolueettomuuden. Kuitenkin sisarusten ikään ja persoonaan suhteuttaen.

Tärkeää on myös kokemus, että kaikista tykätään yhtä paljon. Monissa riidoissa on kyse oikastaan vanhemman läheisyyden, läsnäolon ja hoivan tarpeesta. Pienet lapset eivät jaksa ja pysty kovin pitkiä aikoja leikkimään keskenään ilman välien selvittelyä. Myös kahdenkeskistä aikaa vanhemman sylissä tarvitaan – erityisesti silloin kun pikkusisarus on juuri tullut tai siinä hankalassa taaperovaiheeen tahtoiässä.

Toisaalta myös tarvitaan hyviä koko perheen hellyyshetkiä, missä sisaruksille rakennetaan hyviä kohtaamisen hetkiä. Tyynysotaa, painia, saippuakuplien puhallusta, käden jälkiä – koko perheen kanssa. Hellyyttä, välittämistä, hoivaa ja huolehtimista myös sitä ajoin ‘inhottua’ sisarusta voi ja täytyy yhdessä harjoitella. Kun tunteet käyvät kuumina, tarvitaan myös oppia miten rauhoitutaan yhdessä.

  • Reilut säännöt yhteisistä leikeistä, vastuista ja palkkioista. Ikään ja persoonaan suhteutettuna – sama seuraaamus ei välttämättä toimi kovin eri ikäisillä lapsilla.
  • Vanhempien huomio kaikille – yhdessä ja erikseen.

Sisarushetket – aikuisen rakentamat yhteiset koko perheen hoiva ja leikkihetket. Ei pelit ja kilpailut, vaan hauskanpito, tiiminä toimiminen

← Palaa edelliseen osaan

Artikkeli on VIII osa Tunnekeskeinen vanhemmuus -sarjaa. Muut osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Osa I – Mitä on tunnekeskeinen vanhemmuus?

Osa II – Vanhemmuus muuttaa vanhemman aivoja tunnekeskeiseksi jo raskausaikana

Osa III – Raskausaika luo kiintymyksen omaan vauvaan – mieliala voi kuitenkin laskea

Osa IV – Mikä ihmeen vanhemman mentalisaatio

Osa V – Kiukun tunteet omaa lasta kohtaan

Osa VI – Miten päästä tunnekeskeisellä vanhemmuudella eroon pikkutyranneista

Osa VII – Vanhempien riitely vaikuttaa lapseen – onko lapsi viestinviejä vai tunnesäiliö

Osa VIII – Kamalat pikkuveljet, tyrannisoivat isot siskot – vaikkuttavatko sisarussuhteet lapsen kehitykseen?

Blogit, Tunnekeskeinen vanhemmuus