Blogi

Mitä on tunnekeskeinen vanhemmuus? (1/8)

Vanhemmuuteen kuuluu monia asioita, huolehtimista, opettamista, rajojen asettamista, tavoitteiden luomista. Kasvatusoppaita, erilaisia ideologioita, taitojen harjaannuttamista, neuvoja älypuhelinten käytöstä oikeaan pottakasvatukseen – mistä ihmeestä voi tietää, mikä on oikein ja sopivaa omalle lapselle? Mikä oikeastaan on kaiken pohja, mikä on oleellisinta vanhemmuudesssa?

 

Lapsen kyky oppia, toimia ihmissuhteissa ja kehittyä perustuu yhteen asiaan. Turvallisuuden kokemukseen, joka mahdollistaa suuntautumisen uuden oppimiseen. Turvallisuuden kokemus ei koskaan synny van lapsen omassa mielessä. Se liittyy aina lapsen suhteeseen omiin vanhempiin, lapsen ja vanhemman väliseen kiintymyssuhteeseen.

Vanhemman ja lapsen välinen kiintymysside kestää läpi elämän. Se alkaa muodostua jo raskausaikana: vanhemman halu huolehtia ja hoivata jälkeläisestään on biologispohjainen tarve. Kiintyminen omaan lapseen on voimakas tunne. Se ohittaa kaikki muut kokemukset. Tarve pitää oma lapsi turvassa ja hyvinvoivana on voimkkaampi kuin huolehtia omista hankalista oloista.

Lapsen puolelta kiinnittyminen alkaa elämän ensimmäisistä hetkistä. Lapsi kiinnittyy aina hoivaavaan aikuiseen. Ensimmäisten kuukausien aikana vauva alkaa ilmaista yhä selkeämmin valikoivaa kiintymystä – kuka tahansa ei kelpaa rauhoittajaksi, vain oman vanhemman kasvot, ääni ja syli rauhoittavat. Ensimmäisen ikävuoden lopulla taapero ilmaisee hyvin selkeästi ollessaan stressitilassa että haluaa oman vanhemman lähelleen. Kiintymyssuhteen vakiinnuttuaa tässä vaiheessa lapsen muistiin, kiintymystarve ei enää koskaan häviä. Lapsi on aina tämän vanhemman lapsi.

Tunnekeskeinen vanhempi havaitsee lapsen kiintymystunteet

Tunnekeskeinen vanhemmuus perustuu tarpeelle olla turvallisessa kiintymyssuhteessa lapseen. Tunnekeskeinen vanhempi kykenee havaitsemaan lapsen viestit turvan kaipuusta ja vastaamaan niihin rauhoittavasti. Vanhempi osaa havaita nimenomaan kiintymystunteet, myös ne piilossa olevat hädän, pelon, kaipauksen ja surun tunteet joita lapsen voi olla vaikea sanoin ilmaista. On vanhemman tehtävä toimia ennakoidusti, ei odottaa että lapsi osaa tulla pyytämään lohdutusta.

Kouluikäinen mököttää huoneessaan. Ei tule ulos, ei halua lähteä tanssitunnille. Tunnekeskeinen vanhempi tarkistaa lempeästi:”Onko jotain sattunut koulussa? Mikähän olo sinulla oikeasti on, onko paha mieli?”. Tyttö purskahtaa itkuun ja kertoo etteivät kaverit ottaneet mukaan leikkiin iltapäiväkerhossa.

Lapsen kiintymystunteet ovat usein piilotettuja

Lapset eivät useinkaan osaa suoraan ilmaista omia hankalia olojaan. On tavallista, että ne tulevat esiin toisessa muodossa kuten kiukuttelulla. Tunnekeskeiseen vanhemmuuteen kuuluu vanhemman kyky havaita ja ymmärtää tämä – sekä säädellä omia vastatunteitaan. Kiukku herättää ymmärrettävästi kiukkua, mutta tunnekeskeinen vanhempi tunnistaa tämän ja pystyy säätelemään omat tunteensa.

Lapsi ei ole vanhemman lohduttaja

Jokaisella vanhemmalla on myös omia kiintymystarpeita – kuka lohduttaa vanhempaa, kun hän on itse neuvoton? Hädissään? Kaipaa lohdutusta? Jokainen vanhempi tarvitsee toisia aikuisia joilta voi saada tätä tukea. Oma lapsi ei ole vanhemman tasaveroinen kiintymyskumppani, lapsen tehtävä ei ole lohduttaa aikuista.

Tunnekeskeinen turvallinen vanhempi kannustaa lasta myös itsenäisyyteen

Lapsi osaa jo vauvasta saakka myös jonkin verran rauhoittaa itseään. Tunnekeskeinen vanhempi osaa alusta saakka tukea lapsen kehittyviä itsesäätelytaitoja. Ylirauhoittaminen ei kuulu tunnekeskeiseen vanhemmuuteen. Odottamiset, pettämymykset, rajojen sietäminen ja opettelu, sosiaaliset pelisäännöt kuten muiden huomointi kuuluvat lapsen kehitykseen, aina ikään sopivilla tavoilla. Tunnekeskeinen vanhempi ymmärtää näitä haasteita, mutta osaa myös auttaa lasta.

Miten harjoitella tunnekeskeistä vanhemmuutta?

  • Hyväksy tunteiden merkitys suhteessa lapseesi, arvosta ja vaali niitä.
  • Luota tunteisiisi ja opettele lukemaan lapsesi tunteita, erityisesti niitä piilossa olevia kiintymystunteita
  • Lapsen kuuluu saada hoivaa vanhemmaltaan – vanhemman tulee saada tukea toisilta aikuisilta
  • Turvallinen kiintymys tuo valtavaa iloa ja onnellisuutta niin lapselle kuin vanhemmalle. Se mahdollistaa myös lapsen terveen itsenäistymiskehityksen.

 

Jatka seuraavaan osaan →

Artikkeli on I osa Tunnekeskeinen vanhemmuus -sarjaa. Muut osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Osa I – Mitä on tunnekeskeinen vanhemmuus?

Osa II – Vanhemmuus muuttaa vanhemman aivoja tunnekeskeiseksi jo raskausaikana

Osa III – Raskausaika luo kiintymyksen omaan vauvaan – mieliala voi kuitenkin laskea

Osa IV – Mikä ihmeen vanhemman mentalisaatio

Osa V – Kiukun tunteet omaa lasta kohtaan

Osa VI – Miten päästä tunnekeskeisellä vanhemmuudella eroon pikkutyranneista

Osa VII – Vanhempien riitely vaikuttaa lapseen – onko lapsi viestinviejä vai tunnesäiliö

Osa VIII – Kamalat pikkuveljet, tyrannisoivat isot siskot – vaikkuttavatko sisarussuhteet lapsen kehitykseen?

Blogit, Tunnekeskeinen vanhemmuus