Blogi

Vanhemmuus muuttaa vanhemman aivoja tunnekeskeiseksi jo raskausaikana (2/8)

Miksi vanhemmat lepertelevät vauvoilleen? Miten he jaksavat valvoa yöstä toiseen, vaihtaa kakkavaippoja, juosta korvatulehdusten kanssa lääkärissä? Kaikkea tätä ja katsoa silti omaan lastaan palvovin silmin. Ei-vanhemman havainnot uusista vanhemmista ovat osuvia, hämmentäviä ja joskus vähän pelottavia. Muutunko täysin aivottomaksi, lastaan hyssyttäväksi mummeliksi, ilman sosiaalista elämää, uraa, kehon hallintaa? Jättävätkö ystäväni minut? Miten käy rakkaiden harrastusteni? Itsen kohdalla kysymykset vasta ovatkin joskus vaikeita.

 

Moderni aivotutkimus saattaa avata asiaa hieman. Havainnot uusien vanhempien käyttäytymisen, muistin, tunteiden säätelyn ja mielenkiinnon kohteiden muutoksista ovat olleet jo pitkään tiedossa.

Hoivajärjestelmä alkaa kehittyä vanhemmille jo raskausvaiheessa. Se varmistaa kiintymisen omaan vauvaan. Ristiriitaiset tunteet kuuluvat myös raskauteen ja lapsen kanssa elämään – kaikki ei todellakaan ole aina auvoista ja omaa lasta kohtaan voi myös kokea kiukun tunteita.

Terve hoivajärjestelmä varmistaa, että lapsi pysyy riittävästi ja ensisijaisesti mielessä.

Nyt aivotutkijat ovat osoittaneet että hoivajärjestelmä todella alkaa muokkautua jo raskausvaiheessa. Mielihyvähormonin (oksitosiinj) lisääntyminen sekä äideillä että iseillä muokkaa tunteitamme enemmän toisia ihmisiä kohtaan suuntautuvaksi, lempeiksi ja hoivaavaksi. Raskaana olijat pystyvät tarkemmin havainnoimaan ja erittelemään toisten ihmisten tunteita. Esimerkiksi itkuäänten havainnointikyky lisääntyy. Kaikki tämä valmistaa havainnoimaan ja tulkitsemaan vauvan vielä kypsymätäntä ja eriytymätöntä tunne-ilmaisua. Aivoalueet jotka ovat tärkeitä muistin ja oppimisen kannalta saattavat toimia hetkellisesti erityisesti imetysvaihessa heikommin. Toisaalta, vanhemmuus kokemus näyttää vaikuttavat ikääntymisen myötä nimenomaan suojaavasti, uusien asioiden oppimiskyky voi olla helpompaa iäkkäämpänä. Toisin sanoen, biologian muokkaama motivaatiojärjestelmämme rakentuu siis vauvaa kohti suuntautuvaksi aivan automaattisesti.

Muutoksia ei kannata pelätä. Toisaalta ne tapahtuvat aivan itsestään ja luonnostaan, eikä suurelle osalle tuota itse asiassa paineita ymmärtää että vauva- ja pikkulapsivaiheessa oma keskittyminen onkin vauvassa ja perhe-elämässä. Paineet ja ristiriita saattaakin tulla enemmän ulkoapäin, mitä kaikkea muuta pitäisi pystyä omassa itsessä ja elämässä säilyttämään, harrastukset, työ, sosiaalinen elämä jne. Voi olla jopa noloa myöntää, että verkkareissa kuljettu vuosi vauva-elämää voikin olla sinänsä ihan tyydyttävää. Kehityksellinen tosiasia on kuitenkin se, että vauvat kasvavat pian ja heille kuuluukin antaa tilaa kasvaa myös muissa ihmissuhteissa. Alkaa irtaantua vanhemmistaan, joten tiivis yhteyden aika on joka tapauksessa rajallinen. Hitaista arjen rytmeistä nauttimisen opettelu voi tuntua vaatimattomalta suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Riittävä lepo, ihmissuhteet ja hetkelliset irrottautumiset ovat tietenkin tärkeitä ja eri ihmisillä on erilaiset tarpeet miten haluavat niitä vauvavaiheessa käyttää. Joku voi haluta urheilla tai käydä puolison kanssa treffeillä,toinen lukea kirjaa tai tehdä töitä. Mitään valmiita to-do listoja ei pitäisi tarjota kellekään vanhemmalle, eikä hukata sitä sinänsä tärkeintä asiaa, mitä on oman perheen ja lapsen kanssa vietetyn ajan merkitys.

  • Hyväksy normaali raskausajan herkistyminen!
  • Anna itsellesi aikaa. On luvallista kokea myös ristiriitaisia tunteita kun valmistautuu vanhemmuuteen.
  • Tunneskeskeisyys kuuluu asiaan – halua lukea mammalehtiä, kontaktoida toisiin pikkulasten vanhempiin ja jakaa haaveilua
  • Uskalla unelmoida – pikkulapsi arki tulee aikanaan
  • Muistuttele itseäsi vauva vuotena sen erityislaadusta – se loppuu nopeasti!

 

← Palaa edelliseen osaan Jatka seuraavaan osaan →

Artikkeli on I osa Tunnekeskeinen vanhemmuus -sarjaa. Muut osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Osa I – Mitä on tunnekeskeinen vanhemmuus?

Osa II – Vanhemmuus muuttaa vanhemman aivoja tunnekeskeiseksi jo raskausaikana

Osa III – Raskausaika luo kiintymyksen omaan vauvaan – mieliala voi kuitenkin laskea

Osa IV – Mikä ihmeen vanhemman mentalisaatio

Osa V – Kiukun tunteet omaa lasta kohtaan

Osa VI – Miten päästä tunnekeskeisellä vanhemmuudella eroon pikkutyranneista

Osa VII – Vanhempien riitely vaikuttaa lapseen – onko lapsi viestinviejä vai tunnesäiliö

Osa VIII – Kamalat pikkuveljet, tyrannisoivat isot siskot – vaikkuttavatko sisarussuhteet lapsen kehitykseen?

Blogit, Tunnekeskeinen vanhemmuus