Unelmointia vauvasta, halu jutella ja silitellä omaa masuvauvaa. Suojelunhalua pientä kohtaan. Mutta usein myös huolia, osaanko hoitaa vauvaa? Uupumus, unettomuus, alakulo. Ristiriitaiset ajatukset – haluanko tätä vauvaa? Ärtymys ja vaikeus sietää oman kehon muutoksia.
Mielialan lasku raskausaikana on yleistä. Arviolta jopa parikymmentä prosenttia odottavista äideistä kärsii lievistä tai keskivaikeista masennusoireista. Kaikki eivät pysty kokemaan iloa tai mielihyvää tulevasta vauvasta. Raskauteen liittyy ristiriitaisia tunteita: pelkoa, huolia ja ahdistusta. Oireet ovat yleisiä myös synnytyksen jälkeen.Kun mieliala laskee, myös omat tulkinnat tulevasta vanhemmuudesta ja vauvasta muodostuvat helposti kielteisiksi. Äidin mielialaoireet vaikuttavat raskausajasta asti kehittyvään vuorovaikutussuhteeseen vauvan kanssa. Äidin mielialan lasku on riski myös vauvalle. Pelkkä masennusoireen hoitaminen ei kuitenkaan paranna suoraan äidin ja vauvan suhdetta.
Yleensä kiintymyksen tunteet omaa vauvaa kohtaan alkavat voimistua jo alkuraskaudesta, noin kymmenenneltä raskausviikolta alkaen. Varsinkin ensisynnyttäjille hoivamuistot omasta lapsuudesta saattavat aktivoitua, miten oma äiti ja isä ovat pitäneet sylissä, hellineet ja hoivanneet kun on ollut pipejä tai paha mieli. Mielialan laskusta tai ahdistuksesta kärsivillä vanhemmilla ei ole samalla lailla tilaa mielessä kuvitella tulevaa vanhemmuutta ja vauvaa.
Suhdettta vauvaan voidaan tukea jo raskausaajoilta. Esimerkiksi Hoivaa ja leiki- ryhmämalli tukee (kts. alla) tulevaa vanhemmuutta ja äidin vuorovaikutusta vauvan kanssa: se pyrkiii tuomaan myönteisiä tunteita ja ajatuksia tulevasta vanhemmuudesta ja vauvasta. On jo havaittu, että Hoivaa ja leiki -ryhmään osallistumisen havaittiin parantavan selvästi äitien kykyä tavoittaa lapsen emotionaalisia tarpeita ja pohtia omaa lastaan ja vanhemmuuttaan lapsen yhden vuoden ikään mennessä. Myös äitien oma masennusoireilu väheni. Ryhmässä äitien kehittyvää tunnesuhdetta vauvaan tuetaan esimerkiksi kehollisten harjoitusten, kosketuksen, laulun ja vuorovaikutusleikkien avulla. Äitien kykyä pohtia äitiyttä tuetaan harjoituksilla, jotka houkuttelevat kiinnostumaan oman vauvan ainutlaatuisuudesta.
Myös parisuhde on tärkeässä roolissa. Mielialaoireet ovat vaarassa tarttua joten tärkeä ottaa asia myös puolison kanssa puheeksi. Yhdessä huolten jakaminen voi puolestaan lisätä turvallisuuden tunnetta ja alkaa hälventää mielialapulmia.
- Jos tunnistat mielialan laskua tai voimakasta huolestuneisuutta, ota asia heti neuvolassa puheeksi
- Suurin osa äideistä toipuu mielialan vaihteluista, mutta ne aiheuttavat kaikille kärsimystä, älä jää yksin
- Kysy aktiivisesti erilaisista vanhemmuuden ryhmistä – muiden vanhempien tapaaminen on tärkeää
- Ota kumppanisi mukaan tukikäynneille, mieliala tarttuu helposti perheessä
- Turvallinen parisuhde tukee myös mieliala pulmista selviytymisessä
Tutkimus on julkaistuPrimary Health Care Research & Development -tiedelehdessä.
Salo SJ, Flykt M, Mäkelä J, Biringen Z, Kalland M, Pajulo M, Punamäki RL. (2019) The effectiveness of Nurture and Play: a mentalisation-based parenting group intervention for prenatally depressed mothers. Primary Health Care Research & Development 20(e157): 1–11. doi: 10.1017/ S1463423619000914 Helsingin yliopiston Families First -tutkimushanke
| ← Palaa edelliseen osaan | Jatka seuraavaan osaan → |
Artikkeli on I osa Tunnekeskeinen vanhemmuus -sarjaa. Muut osat voit lukea alla olevista linkeistä:
Osa I – Mitä on tunnekeskeinen vanhemmuus?
Osa II – Vanhemmuus muuttaa vanhemman aivoja tunnekeskeiseksi jo raskausaikana
Osa III – Raskausaika luo kiintymyksen omaan vauvaan – mieliala voi kuitenkin laskea
Osa IV – Mikä ihmeen vanhemman mentalisaatio
Osa V – Kiukun tunteet omaa lasta kohtaan
Osa VI – Miten päästä tunnekeskeisellä vanhemmuudella eroon pikkutyranneista
Osa VII – Vanhempien riitely vaikuttaa lapseen – onko lapsi viestinviejä vai tunnesäiliö